Naisen luonto ja kuukautiset

Maan muoto minussa,

Luonnon lävistys

Läpeensä olen luontoa.

Kohdun sykkivä voima

iätön ja ikuinen

Kohtujen kudontaa.

Veden, tulen

maan ja taivaan

yhdyntä

Esiäitien jälki

kohdussani

pisarana sinussa.

Esiäitien huuto,

esiäitien kipu,

esiäitien toivo,

esiäitien hoivaava

säädytön, kielletty

kaiken käsivarsilleen ottava

Rakkaus

Syklisyys on naisen luonto. Ja tämä luonto kotimme.

Kuinka voimme tässä ajassa tukea nuoreksi naiseksi kasvavia? Kuinka he saisivat vahvat juuret omaan luontoonsa naisena? Kuinka voimme tukea heitä niin, että he voivat luoda omaa elämäänsä vahvasti maadoittuneena, omaa viisauttaan ja voimaansa hylkäämättä?

Olemmeko me naiset, äidit saaneet tutustua naiseuteemme ja kuukautisten sykliin turvallisessa ympäristössä, viisaiden naisten ympäröimänä. Vai onko kuukautiskiertoon ja -vereen liittynyt häpeää, puhumattomuutta, ymmärtämättömyyttä. Olemmeko me tutustuneet oman kuukautiskiertomme vaiheisiin, mitä koemme ja millaisia tarpeita meillä on syklin eri vaiheissa.

Tämän ajan patriarkaalinen yhteiskuntamme arvostaa rationaalista, tutkittua, näkyvää. Huomiotta helposti jää se, mitä ei voi niin helposti nähdä. Se, mikä on sisäistä tietoa, kokemusta, vaistoa, luonnon kutsua. Näin myös naiset ovat ajautuneet erilleen omasta luonnostaan, syklisyydestään, kehonsa viisaudesta, ja voimastaan. Kuukautisista on tullut yksi irrallinen kohde, jonka oireet on haluttu tukahduttaa kipulääkkein. On painettu eteenpäin yhteiskunnan kiireisessä ja suorittavassa rytmissä. Neidoiksi puhkeavat nuoret tytöt saavat kuulla kuukautisten olevan välttämätön paha naisen elämässä. Koulun terveydenhoitaja voi todeta kuukautisten olevan kurjat, mutta kuukautiskipujen lääkkeillä hoidettavissa.

Mitä enemmän olen tutustunut omaan kuukausittaiseen kiertooni, sitä syvemmin olen sen viisauteen rakastunut. Yhä selkeämmin kehoni viisaus kertoo, milloin on aika aktiivisesti luoda uutta, avautua maailmaa kohti, ja milloin taas kääntyä sisään päin, ja antaa asioiden vain rauhassa muhia ja järjestäytyä sisäisessä viisaudessa ja lämmössä. Kun kuuntelen tätä kehoni kertomaa, elämäni ja vuorovaikutukseni maailman kanssa on tasapainoisempaa, levollisempaa, ja positiivista voimaa huokuvaa.

Kohtu kantaa viisautta. Mutta myös kipuja, niin omiamme kuin sukumme naislinjan kipuja. Ollessamme äitimme kohdussa, vastaanotimme äidin kohdun informaatiota. Äitimme taas on vastaanottanut informaatiota oman äitinsä kohdunmuistista. Kaikki esiäitiemme voima, mutta myös kipu, jota ei ole hoidettu, siirtyy kohdunmuistissa sukupolvelta toiselle, ja herää nuoressa neidossa, kun kuukautiset alkavat. Murrosiässä, kuukautisten alkaessa oma voima nousee, mutta kohdun muisti nostaa esiin myös hämmennystä aiheuttavia tunteita, kipua.

Kuukautisia ennen tai niiden aikana voimme kokea surua, vihaa, ihmisyyden syviä kipuja, ja myös ääretöntä herkkyyttä. Voisimmeko ottaa ne vastaan, ja kuunnella niitä. Mitä kerrottavaa näillä tunteilla on meille. Entä jos annamme aikaa, hoidamme niitä, emmekä sulje niitä pois tietoisuudestamme. Osaammeko silloin tukea ja kantaa syvemmin äitinä, opettajana, tai muussa tehtävässä nuoren elämään vaikuttavana ihmisenä, myös nuoria neitoja kohdunmuistin herätessä. Ymmärrämmekö silloin paremmin myös heidän kokemuksiaan. Voimmeko luoda silloin yhteyttä kaikien naisten välille.

Kun olen puhunut nuorten neitojen kanssa naisen luonnon syklisyydestä ja kehon viisaudesta, olen ymmärtänyt, että myös näin, sanojen kautta voimme luoda nuorillemme uudenlaista suhdetta kuukautisiin ja kehon viisauden ja rytmien kuunteluun. Sanoilla luomme uutta. Se, että joku antaa meille sanat, voi luoda siltaa omiin kokemuksiimme, ja auttaa meitä liittymään vahvasti oman kehomme, luontomme viisauteen ja luomaan elämäämme tämän viisauden kanssa.

Tämä aika ja maailma tarvitsee viisaiden, kehonsa kotiin maadoittuneiden naisten lämpöä ja puhetta.

Rakkaudella, Anna-Maija