Naisten päivä

Naisten päivä.

Luen kirjaa, jossa kerrotaan naiseen kohdistuvan väkivallan lisääntyvän raskauden myötä. Se saa yhtäkkiä vanhan kipuni liikkeelle.

Kuljen omiin odotusaikoihini.

Kuljen hetkeen, jossa olen syntynyt äidiksi.

Olen palaamassa matkalta. Olen hakenut lapseni, kuin shamaani, tuhansien porttien läpi,

viisaana,

värisevänä,

kumartaen elämän ja kuoleman edessä.

Olen kävellyt kiirastulien läpi - löytääkseni syvimmän luontoni. Voimani. Vaistoni.

Olen palannut matkalta, jossa nainen on yhtä aikaa toisaalla. Ja täällä. Olen yhä välitilassa.

Sydämeni on ikuisesti riistetty sijoiltaan. Sydämeni on poltettu ja se on noussut kuolleista. Tietoni on venytetty laajuuksiin, josta ei palata entisenä.

Olen kotiportailla lapsi käsivarsilla.

Rakkauden täyttämänä. Ja kipeänä miehestä. Kipeänä maailmastamme. Kipeänä tarpeesta, kaipuusta. Kipeänä yhteisön puutteesta.

Olen vailla.

Olen vailla naisia, jotka tietävät katseestani. Olen vailla käsiä, jotka koskettavat minua arvostus voimanaan. Olen vailla miehen suojaa, jonka sisällä tuntea. Jonka sisällä täyttyä äärimmilleen rakkaudessa. Olen vailla naisia, jotka ovat kulkeneet näitä portteja ennen minua. Olen vailla naisten ikiaikaista tietoa, jonka äärellä minä, äidiksi juuri syntynyt saisin levätä. Olen vailla sitä, että yhteiskuntaamme lävistäisi äitiyden ja isyyden voimien ymmärrys, ja ne olisi jo kauan sitten saatettu tasapainoon.

Yhteiskuntamme mittaa, punnitsee, ultraa, mutta äidiksi syntymiselle ei ole tilaa, sanoja. Herkkyydelle ei ole aikaa.

Tämä kipuni on enää vain aavistus. Kuiskaus kehossa. Kipu, joka on saanut palaa rakkauden ja nähdyksi tulemisen tulissa. Tämä sama kipu näyttää minulle tietä tänä päivänä äidiksi syntyvän syvimpiin tarpeisiin. Kipu, joka johdattaa tietoon. Kipu, joka osoittaa tien äitiyden ja isyyden voimiin.

Nyt se on kipu, joka johdattaa minulle tietä doulana. Synnyn uudelleen ja uudelleen. Kuoriudun ja luon nahkojani.

Olen kiitollinen.

Olen kiitollinen, että saan seistä naisen ja miehen, äidin ja isän rinnalla, heidän matkallaan. Haluan tehdä oman osani, jotta koko perheen syntymä olisi lempeämpi.

Heräämisen aalto on meneillään, oman voiman ja viisauden takaisin otto on monen naisen polttopiste. Nainen ei ole enää hiljaa. Naiset luovat piirejä, ja löytävät uudelleen yhteyttä toisiinsa. Naiset kuulevat taas kohtunsa hiljaista tietoa. Naiset ottavat tilansa, eivätkä suostu enää pienentämään itseään. Naiset purkavat puhumattomuuden kulttuuria, sitä, jossa nainen on tyytynyt, koska ei itsekään ole kirkkaasti kuullut sydämensä kuiskausta, että hän ansaitsee enemmän. Välillä nainen on soturi, välillä hän lähettää rukouksen maailmalle sydämessään imettäessään lastaan.

Muutos on täällä, ja olen kiitollinen saadessani olla osa naisten heimoa. Tämä muutos palvelee kaikkia, koko maailmaa, ja etenkin lapsiamme.

Rakkaudella, Anna-Maija